
Tervetuloa jälleen viettämään kanssani aikaa kauniiden ajatelmien merkeissä joulunaikana 2011!

1.

Metsän jouluvirsi
Honkain latvuksissa humisee,
tuuli harppuansa näppäilee.
Ilta hämärtyy, jo päivä lähti.
Metsän ylle syttyy kirkas tähti.
Sädekynttilöistä enkelten
loistonsa saa tähti jokainen.
Latvuksista tuuli etääntyy.
Puut ja pensaat juhlaan virittyy.
Kuutamossa välkkyy huurre, kirsi.
Alla liekehtivän tähtivyön
hiljaa helää sävel pyhän yön.
Puhtaana soi luonnon jouluvirsi.
-Ester Ahokainen-

2.

Valjetessa
Ylitse lumiaavojen
soi kaukaa kellon ääni.
Huurteessa seisoo mänty. Sen
juurella painan pääni.
Ei ajan aallot, tyyntyneet,
ikuisen paasiin pauhaa.
Ääneti taivas kuuntelee
maan ihmeellistä rauhaa.
-Lassi Nummi-

3.
Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja paljaana vihreä puu,
lapa uunissa, nurkassa pussi
ja pussissa puputijussi
ja hauvalle lihainen luu.
Minun jouluni silloin on parhain,
kunhan leipää ja lämmintä on vain
ja sovussa sydän ja suu,
kun on nälkää ja kylliksi unta,
pihamaallani valkoista lunta
ja lumessa laulujen puu.
Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja verkalleen valmistuu
juhla, laulu ja lapsonen nukkuu,
muistonkäki vain pirtissä kukkuu,
parhain jouluni uneksuu.
-Toivo Hyyrylläinen-

4.

Metsien Joulu
Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun.
Kuuran kourissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.
Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.
Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.
Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.
Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu.
- Lauri Pohjanpää -

5.

Jeesuksen seimellä
Vuoristopolkua kivistä, kaitaa,
kukkaista tietä ja laaksojen laitaa
Joosef ja Maaria kulkee.
Pitkä on matka, jo uupumus voittaa,
sypressin lehvissä tuuliu kun soittaa,
aurinko silmänsä sulkee.
Muut majan saavat, he viedähän talliin.
Tiedätkö, Beetlehem, kuinka se kalliin
vierahan ottaa nyt vastaan?
Kirkas on taivaalla tähtien palo,
kirkkaampi seimestä loistava valo,
äiti kun vaalivi lastaan.
Kuuletko kuisketta tallissa täällä,
suihketta siipien pienoisen päällä?
Enkelin saattajat valvoo,
hellästi katsellen lapsosta taivaan,
onnen mi vaihetti maisehen vaivaan.
Häntä he riemuitsen palvoo.
Kiitosta täynnä on mieli myös mulla,
Jeesus, kun tässä saan luoksesi tulla,
lahjani seimelle panna.
Oi, jospa laillasi nöyrä mä oisin,
taivahan tuiketta tielleni loisin!
Armoa siihen sä anna!
-Lempi Vihervaara-
(Kimalteleva tomu, 1962)

6.

´ Kun ihmisellä on maailmassa paikka.
Kun maa jalkojen alla on tehty kivestä.
Kun tietää, että joka vuosi kylmyys vaihtuu pian kevääksi.
On elämässä vain taivas rajana!
-Tunt.-

7.

Talvimetsässä vartioi kuusi
kuin paimen hiutalelaumaa.
Jo aavistaa monikin kuusi
jouluvaloja saavansa kantaa.
Ojentaa oksansa kuunnellen
kohti lumista valkeutta
ja odottaa tuulta uhmaten
yön jouluisen ihanuutta.
-R. M.Rilke,suom.E. Kuismin-

8.

Tyhjät kädet,paljaat jalat,
köyhä sydämein.
Seimen luona taivashetki
kanssa Jeesuksen.
Riemujuhlaa vietän siellä,kera paimenten.
Sydämeni hiljaa yhtyy
lauluun enkelten.
- M-T Tolamo-

9.

Se kuusi oli vihreä ja pihkantuoksuinen.
Sen isä pirttiin kantoi illansuussa.
Ja kirkkaimpana yhä muistan latvatähden sen,
mi välkkyi lapsuuskodin joulupuussa.
Me lapsenkäsin sytytimme pienet kynttilät,
ja niiden myötä syttyi sydämemme.
Me näimme kedon paimenet ja lampaat säikkyvät.
Sai jouluenkelikin vieraaksemme.
Yön tummaan ruutuun piirtyi valo joulukynttilän.
Se sulatteli kylmän jään ja kirren.
Ja vaari kertoi jouluyöstä ääni väristen.
Me veisasimme tutun paimenvirren.
Sen kuusen tuoksu unessakin meidät ympäröi.
Ja unessa soi laulu heleämmin.
Ei pelottanut pakkanen, mi pirtin nurkkaan löi,
kun hehkui lähellämme liesi lämmin.
Se pirtti oli pieni, oli pienet asujat.
Jo niiden ylle kasvoi vuotten kirsi.
On lapsuusjoulun kuvat mulle yhä rakkaimmat,
ja kaunein lapsuuskodin jouluvirsi.
-Ester Ahokainen-

10.

Valjetessa
Ylitse lumiaavojen
soi kaukaa kellon ääni.
Huurteessa seisoo mänty. Sen
juurelle painan pääni.
Ei ajan aallot, tyyntyneet,
Ikuisen paasiin pauhaa.
Ääneti taivas kuuntelee
maan ihmeellistä rauhaa.
-Lassi Nummi-

11.
Ei hitasse nauttimise mittän teehuanei tarvita,
eiks jouluostoksillaki vois hekumoir?
Kui siluselt kaupa ove messinkikahva tuntu kätte!
Mikä hauskanen krapsaus kuulu,
ko nostat pinost ostoskori.
Nakkipaketis o kylk kyljes kivoi
piäni porssai, niil voi anta nimet.
Tavaratalon pyäröoves ilmavirta vaihtele naamal
ko ilmastovyähykeitte läpi kulkis:
lämmyne henkäys, kylm henkäys, lämmyne henkäys..
O mahrolline. et joulustressantunull lähimmäisil
ei riit ymmäryst hänel,
ketä vitkastelee kassajonos
ja laske antaumuksel erel oleva miähe
villakaulaliinan silmukoi,
mut heil voi sanno: voitin!
-Heli Laaksonen-

12.

On valkoisia pisaroita
ilma tulvillaan.
Kimaltava lumimatto
peittää koko maan.
Tuhansina pisteinä
lumi säkenöi.
Pehmeästi punatulkku
lumirumpuun löi.
Hiljaisina sävelinä
lumi laskeutuu.
Piiloon lumipeiton alle
kesä unohtuu.
Pienet kirkkaat ajatukset
lumilintusina
ihmisiä koskettavat
salaa, hiljaisina.
Hiljaa, hiljaa lumilaulut
sydämissä soivat,
kun nuo pienet hiutaleet
taivaan maahan toivat.
-Pia Perkiö-

13.

Lucia sä valon kuningatar
tuot voiman ja valon
niin kirkkaan ja
lohdun
ihmis sydämeen.
Oi Lucia, oi Lucia
Palakoon voimasi ikuisuuteen
aikaan uuteen, tulevaisuuteen.
-Anne Puranen-

14.

Joulun rauhaa, rakkautta
sylin täyden saa,
kun itse jakaa ystävyyttä,
hyvin vaeltaa.
Arjen pikku tähtiä,
jos antaa pitkin vuotta,
ei joulutaivaan kirkkain tähti
loista silloin suotta.
-Irma Koskinen-

15.

Olen harmaa aasi, vanha kuoma,
i-haa,
Betlehemin seimen luona
valvoin jouluyönä tuona,
i-haa äänsin joskus, Luojan luoma,
i-haa.
Muuten olin vaiti, heilumasta
i-haa
estänyt en häntä innokasta.
Härkä sekä hepo katsoi lasta,
myöskin kolme kuningasta.
I-haa.
-James Kruss, suom. Kirsi Kunnas-
16.

Kotitonttu joulun aikaan
miten paljon tehdä saikaan!
Pitkin päivää riitti työtä
tonttu hääri toisten myötä.
Lumet loi se riihitieltä.
Sitten jyvät nouti sieltä.
Lehmäin eteen heinät kantoi.
Kanoille myös vettä antoi.
Hevosille kaurat heitti,
loimin lämpimin ne peitti.
Vilkkui soma piippalakki
tonttuhousut - harmaa takki...
Vasta ehtiessä illan palas loukkoon tallin sillan.
-Ester Ahokainen-

17.

Metsien Joulu
Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun.
Kuuran kourissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.
Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.
Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.
Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.
Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu.
- Lauri Pohjanpää -¨

18.

Joulukirkko
Talvisen taivaan kannella,
aurinko jo sarastaa.
Hiljaa lunta maahan sataa.
Kauniisti soi kirkon kellot,
käy polkua väki hiljainen.
Loistaa valot ikkunoista,
kruunaa kirkon valkoisen.
Avaa oven narahtaen,
astuu valoon kynttilöiden.
Istuu alas lumoutuen,
kuinka kaunis on valo ikuinen.
-Annu Valo-

19.

Jouluaamu
Tunnetko sä kuinka
tuoksuu aamu tänään raikkahana!
Näetkö sä kuinka
kiiluu aamun taivas hehkuvana.
Lumihiutaleet maassa, puissa
hohtaa kumman tenhoisasti.
Sanat kaikuu ihmissuissa
tyynesti ja leppoisasti.
Nyt on joulu, juhla suuri
kirkkotiellä tiu`ut helää.
Siitä tämä kumma juuri:
hyvä tahto, rauha elää.
-Eero Salola-

20.

Joulukuun maisema:
lintuja lyhteissä,
lumisissa puissa.
Joulukuun sanoma :
valo, rauha,
rakkaus.
-Maria Alstedt-

21.

Joulun enkeli kuunteli, hiljentyi.
Satoi kultaa, kun kuuli sydänten kieltä.
Pieni enkeli lensi ja piiloutui,
jakoi siivellään hipaisten joulun mieltä.
-Satu Pusa-

22.

Saapui jälleen joulu
Saapui jälleen joulu jokavuotinen,
pantiin jalkaan kuusi vanhamuotinen,
ripustettiin omenat ja tähdet oksiin kiikkumaan,
pantiin parhaat tunteet sydämessä liikkumaan.
Toivotettiin "hyvät joulut" joulukorteilla,
varustettiin pöytä juhlasorteilla,
lahjat laitettiin ja kääröt lakkapäiset annettiin,
joulu-ukon alle vanha palli kannettiin.
Saapui joulu, tuli hyvä tahto niin kuin tilaten,
hyvä tahto, jota arki käsittelee pilaten.
Siispä: arkenakin joskus vanhaa Aatamia puistakaa,
"ihminen on sisällänsä aivan hyvä", muistakaa!
Enemmän vain ylimalkaa ymmärrystä aivoihin,
enemmän laastaria lähimmäisen vaivoihin!
Enemmän totuutta ja seurusteluun - rauhantahtoa,
vähemmän: juhlatyyliin, runouden vahtoa!
Siinä on taas joulu, meille koittanut,
siinä ihminenkin, arjen voittanut.
Vielä rakennetaan juhla kesken pimeyttä Valolle,
"Hyvät joulut" meiltä teille, naapurinkin talolle.
-Viljo Kajava-

23.

Jouluvirsi
"Enkeli taivaan lausui näin..."
Taas kaikuu kaunein virsi.
On kynttilöissään kuusikin.
Ja kuktasolki-himmelin
saa tumma kurkihirsi.
"Herramme Kristus teille nyt..."
Voi siihen sanaan luottaa.
Ei löydy muuta kestävää.
Se sydämemme virittää
ja puhtaan ilon tuottaa.
"Jo riennä, katso sieluni..."
Tie seimelle on avoin.
Saat tähden matkaoppaaksi,
mi perille sua johtavi,
jos kuljet lapsen tavoin.
"Nyt Jumalalle kunnia..."
Sä laulus lauluun liitä.
Ja seimivuoteen äärellä
sä kynttiläsi sytytä
ja Joulun Herraa kiitä!
-Ester Ahokainen-

24.

Hyväntahdon lähetti
Joulutontun silmät on kuin
kaksi kynttilää.
Joulukuuseen jokaiseen hän
liekin virittää.
Joulutonttu lahjakääröön
sadun piirtelee.
Lahjan saaja sadun löytää,
siitä iloitsee.
Joulutontun sydämestä
ilo pulppuaa.
Hyväntahdon lähetille
ovi avatkaa.
-Ester Ahokainen-
Kiitos jälleen joulukuisesta kalenterimatkasta kanssanne! Hyvää tulevaa vuotta kaikille ja vuoden päästä taas toivottavasti uutta joulukalenteria pukkaa:)

Tontut pyörivät ja hyörivät heillä kiire mahdoton,
sillä ihan kohta jouluaatto taas jo kerran on,
kilke ja kalke kaikuu pukin pajasta yötä päivää näin,
rientää itse joulupukkikin jo tuolta tänne päin.
Tovin katselee pukki tuimanakin tonttujaan,
jaellen sinne tänne määräyksiään ja ohjeitaan,
lahjavuoret kasvavat jo ihan kohta kattoon asti,
onpa kohta vedettävänä porolla taas aikamoinen lasti.
Mutta kas, kun aatto saa niin kaikki valmista on juuri,
rauha ja odottava hiljaisuus on Korvatunturilla suuri,
ja kun tähdet taivahalla kirkkaimpana leimahtaa,
niin Joulupukki tonttuinensa taas matkaan saa!
-Anni Swan-