Joulukalenteri 2013

Joulukalenteri 2013

Tervetuloa vuoden 2013 jouluajatusten ja-kuvien pariin!

1.

 

Pieni joulukynttilä
pöydälläin
mulle liekin loistavin,
lausui näin:
– Katso, pieni, vähäinen
olen vain,
silti suuri tehtävä
osanain.
Juhlamieltä, lämpöä
säteilen.
Tuon ma joulun kotihin
jokaisen.
Lapsi, lailla kynttilän,
sinäkin,
valon, lämmön luoda voit
koteihin.
Elämässä paljon on
pimeää;
kaikkialla kaivataan
kynttilää.

– E. Ahokainen –

 

 

2.

 

 

Tontut juoksee, töppöset vilkkaa.
Tupsut heiluu, kulkuset kilkkaa.
kiire, kiire, kiire on heillä,
jotta ois joulu meillä!
-Anne Lindeberg-Piiroinen-

 

3.

 

Joulutähti taivahan
onnen saatat tupahan! Tulet kauniit loistavat,
jouluilot saapuvat.

Annat ilon ikävään,
rauhan eloon synkeään.
Riemuin laulaa lasten suu,
loistaa kaunis joulupuu.

Enkelitkin ihanat,
lasten unta valvovat,
kertoin heille hengessä
ainaisesta keväästä.

Jeesuslapsi armias,
luoksemme sa saavu taas,
sydän meidän uudeks luo,
meille jouluonni tuo!-tunt.-

4. 

 

Olen tonttu Toisenlainen,

nauravainen veitikka.

 

Murjotus ei mulle sovi.

Sykkii povi iloa.

 

Mistelistä oksan taitoin,

lahjat laitoin konttiini.

 

Suunnitelma tänään mulla:

 

Saanko tulla vieraaksi?

-E. Ahokainen-

 

5.

 

Vein joulukuusen metsään suojaisaan,

se sieltä loistaa meille valoaan.

On ympärillä jäljet jänöjen

ja oksillansa suoja lintujen.

 

Alla kuusen oksan vihreiden

on helminauhajälki´hiiren varpaiden.

Ja kun kissat uinuu takkavalkealla,

on joulurauha meillä kaikkialla.

 

6.

 

 

Rakkaudentunnustus isänmaalle


Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.


Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.


Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue, jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.


Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.

Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"

Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.

Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.

Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.

Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.

Eläköön, kauan eläköön Suomi !

-Raili Malmberg-

7.

Aattoillan hämärässä

Kun ilta viimein hämärtää ja aattoilta alkaa, tontut hiljaa hipsuttaa, hiipii yhtäjalkaa.

Jos hiiskumatta hiljaa istuu, saattaa nähdä vähän, pienen pienen hiippalakin kurkistava tähän.

Tähän pieneen tupaan, jossa asuu hyvä mieli, lämmin syli, ajatus ja suuri ovenpieli.

Ovenpielen alta loistaa lämmin kajo valon, mukaan kutsuu joulurauhaan ystävyyden talon.

Ei paljon vaadi sittenkään tuo suurin lahja vain, on kaikki toiveet täyttyneet jos joulurauhan sain.

Taas kaikki muistot sydämestä mieleeni mä kerään, rauhaisana, levänneenä jouluaamuun herään.

- Marja Juolahti -

 

8.

 

 

 

Iloisesti, iloisesti
alkaa tontun joulupesti.
Kantapäissä siivet kilkkaa,
nyt me juostaan kiirenvilkkaa.
Tontuntöitä joulun alla:
toiveita on tulvimalla,
lumipilveen hukkuu katu,
joulu tulee niin kuin satu.
- Tittamari Marttinen -

  

9.

 

 

Minä leivoin taikinan,

siitä paisui pulla.

Voisinpa yhtä pyöreäksi

ja tuoksuvaksi tulla.

Neilikka, kaneli ilmassa leijaa,

tuoksujen jouluinen taika.

Nallen nenää kutkuttaa

tämä onnellinen aika.

-H.Huovi-

 

 

10.

                                               

  

 

Elli lauloi yksikseen:

Äidilleni lahjan teen,

villalangan, silkin kirkkaan

äidilleni myssyks’ virkkaan.

 

Äidin pää jo harmenee,

myssyä se tarvitsee.

Äidillä on huolta monta,

päivääkään ei huoletonta.

 

Mutta kun hän myssyn saa,

niin hän huolet unohtaa.

Monta vuotta myssy kestää,

kaiken aikaa huolet estää.

 

Kiitos on ja lohdutus

joka langan poimutus.

Ensimmäisen lahjan multa

jouluksi saa äiti-kulta.

 

-Oiva Paloheimo-

11.

 

 

 

Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.

Mut jostakin takaa aikojen menneitten

yhä silmiin kirkkaus lapsuuden joulujen

sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.

Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu:

tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu,

takan äärellä äiti valkoista puroa keittää.

 

On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri.

Pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen,

jota kohti on kuljettu päiviä laskien.

Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,

kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.

On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa,

ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri.

 -Kaarlo Sarkia-

 

12. 

 

 

Hyvän tahdon sanomaa,
joulun kellot kajahtaa.
Vaiti kuulee ihminen,
ääntä joulun kellojen.

 Hyvän tahdon sanomaa,
joulun tähti tuikahtaa.
Vaiti katsoo ihminen,
yössä kimmellystä sen.

 Hyvän tahdon sanomaa,
joulun ihme julistaa.
Herkistyypi ihminen,
joulumieltä tuntien

    -Aune Castrén-Saarnio-  

 

 

13. 

 

Ikkunaan on ripustettu
Beetlehemin tähti.
Isä laittoi turkin päälle,
kuusen hakuun lähti.

Kuu kuusen latvaan istahtaa,
lentosuukon heittää.
Äiti hiljaa hyräilee
ja riisipuuron keittää.

Eno ajaa hevosella
puista siltaa pitkin.
Tätä iltaa odottavat
taivaan enkelitkin.
-Jukka Itkonen- 

14.

 

Olen pukin poroista nuorin,
ensi kerran matkaan lähden.
Saan kaulaani tiu’un hopeisen
ja otsaani tuikkivan tähden.
Olen ylpeä: minut valittiin,
moni iso ei pääse mukaan.
Vien lahjakuormani perille,
eikä lujempaa juokse kukaan!
Ihan vähän minua pelottaa,
kun me ollaan ulkona yötä
ja lennetään maailman ympäri
pitkin välkkyvää tähtivyötä.
Mutta pukki minua taputtaa
ja jäkälää antaa salaa.
Silti hauskinta on kumminkin,
kun emo taas kotona halaa.
–Tuula Korolainen-

 

 15.

 

Iloisesti, iloisesti
alkaa tontun joulupesti.
Kantapäissä siivet kilkkaa,
nyt me juostaan kiireen vilkkaa.
Tontuntöitä joulun alla:
toiveita on tulvimalla,
lumipilveen hukkuu katu,
joulu tulee niin kuin satu.
  -Tittamari Marttinen-

 

16. 

 

Suippolakki, harmaa takki,
pitkä parta, naurusuu.
Punasukka, harmaa tukka,
kasvot pyöreät kuin kuu.
Kengän kokka, pystynokka.
piipunpätkä verraton.
Housut harmaat, silmät armaat,
kenpä arvaa ken tuo on?
Tekee työtä kaiken yötä,
joulukiire hällä on.
Ei oo ukko suuren suuri,
joko arvaat, ken tuo on?

-A. Hiilimies- 

 

17.

 

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut kukkimaan.
Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Latvas alla laulut soivat,
haastat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, joulupuu,
muistot mieleen painautuu.
Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kallein puu!
Kirkkaat kynttiläs kun palaa
valaisten ja lämmitellen,
kyynel nousee silmään salaa-
kenpä seisois värjötellen?
Tuotpa mieleen taivaan maat,
hyväks sydämemme saat.
-Immi Hellén-

 

18.

 

Se on ollut aina niin, että
syksy Jouluksi muuttuu,
vaik’ maisema on pelkkää vettä
ja pakkanen vielä puuttuu.

 

Tulkoon talvi kuten tahtoo,
meille Joulu silti maittaa.
Tontut touhujamme kahtoo,
joku puuron, kinkun laittaa.

 

Tauko tarpeen monen työhön,
nyt on siihen paras aika.
Lisää mittaa tulee vyöhön -
siinäkö se Joulun taika?

 

Vuosi uusi saa myös tulla,
edellisen kun jo näin.
Siitäkin on usko mulla:
jälleen mennään eteenpäin.

  -Matti Makkonen-

 

 

19.

 

 

 Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
-Z.Topelius-

 

 

20. 

 

 

Ikkunaan on ripustettu
Beetlehemin tähti.
Isä laittoi turkin päälle,
kuusen hakuun lähti.

Kuu kuusen latvaan istahtaa,
lentosuukon heittää.
Äiti hiljaa hyräilee
ja riisipuuron keittää.

Eno ajaa hevosella
puista siltaa pitkin.
Tätä iltaa odottavat
taivaan enkelitkin.
–Jukka Itkonen-

 

21.

 

 

Suippolakki, harmaa takki,
pitkä parta, naurusuu.
Punasukka, harmaa tukka,
kasvot pyöreät kuin kuu.
Kengän kokka, pystynokka.
piipunpätkä verraton.
Housut harmaat, silmät armaat,
kenpä arvaa ken tuo on?
Tekee työtä kaiken yötä,
joulukiire hällä on.
Ei oo ukko suuren suuri,
joko arvaat, ken tuo on?
–A. Hiilimies-

 

 

22.

 

 

 

Me kylmän unohdamme
ja talven tuiskuineen.
Ja luottaa haluamme
taas uuteen kevääseen.
Luonto lepää hetken hankien alla,
kun tuivertaa tuuli ja halla.
Vaan joulu tullessaan
myös mielemme kylmyyden poistaa.
Luo tähti valoaan,
kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.
-Tove Jansson-

 

 

23.

 

Metsien Joulu
.

Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun.
Kuuran kourissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.
.

Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.
.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.
.

Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.
.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu.

-Lauri Pohjanpää-

 

24.

 

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.

Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:

poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.

Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksen luimme.

Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta -
maa, taivas kiitosta soi.

Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.

-Yrjö Jylhä-

 

Kiitokset joulumatkasta 2013, tapaammehan jälleen jouluna 2014!